HOST-PERHE

Kirjoitettu 15.11.2016 

"Miun host-perhe on parempi kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Meistä on tullut tosi läheisiä, miuta pidetään tyttärenä ja siskona ja kuulun olevani osa perhettä." Jotakuinkin näin mie vastasin Rotaryn kuukausiraporttiin. Kun pyydetään lyhyesti kertomaan siitä, millainen perhe miulla on ja millainen suhde miulla on perheenjäsenten kanssa, mietin usein, että miten olisi mahdollista tiivistää miun fiilikset muutamaan lauseeseen.

Miun host-perheeseen kuuluu siis isä, äiti, sisko ja veli, joka lähti vaihto-oppilaaksi USA:han. Kuten jo edellä mainitsin, miusta oikeesti tuntuu siltä, että kuulun tänne. Miun vanhemmat esittelevät miut uusille ihmisille omana tyttärenään ja uskokaa tai älkää - se on oikeasti mennyt läpi moniakin kertoja!

Rakastan niitä hetkiä, kun tuun väsyneenä koulusta kotiin ja host-äiti ensimmäisenä ottaa miut halein ja pusuin vastaan. Rakastan niitä aamuisia koulumatkoja host-siskon kanssa. Rakastan niitä ei niin viisaita inside-juttuja host-isän kanssa. Rakastan niitä hetkiä, kun istutaan yhdessä syömässä iltaruokaa tuntien ajan samalla jutellen, välillä nauraen kyyneleet silmissä niin, ettei henkeä enää meinata saada. Rakastan niitä rentoja leffailtoja viikonloppuisin. Rakastan niitä yhteisiä ruoanlaittohetkiä hyvän musiikin kera. Rakastan niitä pieniä hetkiä, joita tämän perheen kanssa koen päivittäin.

Voin vain sanoa, että oon ollut ihan äärettömän onnekas miun host-perheen kanssa.

 

Kirjoitettu 5.12.2016

30.11 tapahtui perheenvaihto, ja voi sitä itkun määrää.. En voi sanoin kuvailla miltä miusta tuntui. Vaikkakaan asiat eivät enää koskaan tule palaamaan entiselleen, tiedän, että miun perhe tulee aina olemaan läsnä - miun tukena ja turvana. Gracias por todo, los amo mucho. 

ESPANJAN OPPIMINEN

Vaihtovuoden alussa en pystynyt kommunikoimaan espanjaksi lähestulkoon ollenkaan huolimatta siitä, että olin käynyt muutamia alkeiskursseja jo lukiossa. Näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäiset kuukaudet täällä olivat miulle aika haastavia, sillä esimerkiksi kavereiden kanssa puhuminen tuntui välillä ylitsepääsemättömän vaikealta. Tästä johtuen Suomessa niin puhelias Venla muuttuikin lähestulkoon mykäksi. Se tuntui tosi, tosi pahalta. 

Miun luokalla on myös toinen vaihtari Yhdysvalloista. Hän oppii espanjaa tosi nopeaan tahtiin ja myös tiedostaa sen. Miusta tuntui, etten itse osannut yhtään mitään häneen verrattuna ja niinpä miusta tuli myös ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Jos joskus joku yritti miulle puhua, tämä toinen vaihtari oli sitä heti kääntämässä miulle englanniksi, koska "ethän sä ymmärrä!" Lopulta miusta tuntui siltä, että olin jäänyt ihan täysin tämän toisen vaihtarin varjoon. Ja niinhän se olikin. 

Reilu nelisen viikkoa sitten koulumatkallani ajattelin sitä, kuinka paljon miuta ahdistikaan se, etten vieläkään osannut sanoa lähestulkoon mitään. Päätin, että kyseisen koulupäivän aikana tarkkailisin tietoisesti puhumiseni määrää. Tutkimustulokseni olivat järkyttäviä. Käsitin, etten enää uskaltanut edes yrittää. En uskaltanut puhua ja näinpä istuin koulussa lähestulkoon yhdeksän tuntia sanomatta juurikaan mitään. Pelkäsin epäonnistuvani. 

Saavuttuani illalla kotiin istuuduin miun sängylle ja jäin miettimään ratkaisua asiaan. Päädyin tulokseen, että miun olisi yksinkertaisesti uskallettava ja yritettävä enemmän. En halunnut painostaa itseäni, joten päätin, että muutos saisi tapahtua ihan rauhassa omalla painollaan. 

Seuraavana päivänä menin kouluun ja puhuin. Pikkuhiljaa toinen vaihtari lopetti miulle kääntämisen, mie muutuin päivä päivältä avoimemmaksi ja lopulta huomasin, kuinka kymmenet uudet ihmiset halusivat jutella ja viettää aikaa miun kanssa. Siinä vaiheessa ymmärsin, miten pitkälle olinkaan päässyt.

Tällä hetkellä pystyn jo ymmärtämään kohtalaisen hyvin sen, mitä miulle sanotaan, mutta oma puheen tuottaminen tuottaa edelleen ongelmia. Huomaan kuitenkin jatkuvasti ymmärtäväni enemmän ja pystyväni muodostamaan monimutkaisempia lauseita. Miulla on vielä todella paljon tehtävää ja opittavaa, mutta onhan miulla aikaakin.

Mie oon jo omaksunut aika paljon Chilen puhetyyliä ja voin sanoa, että rakastan sitä. On ihanaa, että paikallisetkin ihmiset huomauttelevat miulle siitä miten puhun, koska sillon ainakin tiedän, että oon tehnyt jotain oikein. Sillon tiedän, että mie oon oppinut.

Hitaasti mutta varmasti. 

SALTO DEL LAJA

Koska lähestulkoon jokainen postaus tähän mennessä on koostunut suurimmaksi osaksi tekstistä, vaihdetaan nyt vähän tyyliä. Tässä siis pieni kuvakooste ensimmäisestä viikonlopustani Chilessä.

Bussimatka Concepciónin lentokentältä Salto del Lajaan kesti reilun tunnin verran. Paikan päälle päästyämme jaoimme huoneet, tutustuimme hieman enemmän toisiimme ja kävimme ravintolassa illallisella. Ensimmäisenä iltana olimme todella väsyneitä, joten perjantai-illalta ei sen kummemmin kuvia tullut otettua.

Lauantaina ohjelmassa oli muun muassa sääntöjä, muihin vaihtareihin tutustumista sekä vesiputouksilla käymistä.

Huone kivalla näköalalla. Voin sanoa, että oli ihana nukahtaa vesiputouksen kohinaan. Toisena yönä oli vähän extremeä, kun paikallistin huoneesta lepakon. Miun kanssa huoneen jakanut vaihtari lähti tästä kuullessaan peloissaan toiseen huoneeseen nukkumaan, mutta mie kuitenkin päätin jäädä.

Muut vaihtarit harjoittelivat myös Chilen kansallistanssia Cuecaa, mutta mie jouduin jättämään tämän välistä mahakivun ja pahan olon takia.

 

Sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen vaihtelimme vielä pinssejä ja käyntikortteja muiden vaihtareiden kanssa. Sen jälkeen sain Rotareilta miun ensimmäiset Chilen pesot. Pakkasin nopsaan miun tavarat ja valmistauduin isäntäperheen tapaamiseen. Tässä vaiheessa jännitti jo ihan suunnattomasti.

D4355 vaihtarit

Mie, lippu ja tuntematon taustamies.


Lopulta miun host-perhe tuli hakemaan miuta klo 12.00 aikoihin ja voin sanoa, ettei siinä pitkän odotuksen jälkeen kyyneliltä vältytty.

 Seuraavassa postauksessa sitten vähän enemmän niitä paljon kyseltyjä kuulumisia!

27 TUNTIA - 14010 KILOMETRIÄ

Ensinnäkin oon tosi pahoillani siitä, että miun blogi tulee hieman aikataulusta jäljessä. Miulla oli kuitenkin joku pakkomielle kirjoittaa edustusvaatetuksesta, pinsseistä ja käyntikorteista ennen kuin käyn kertomaan kuulumisia. Tämän tekstin oon kirjoittanut Santiago-Concepción lennolla, joten näillä mennään!

En edes tiedä mistä aloittaisin. Tällä hetkellä istun Concepcióniin menevässä lentokoneessa ja olo on tosi uupunut ja äärettömän väsynyt.

Torstaina 4.8 lähdimme puolenpäivän aikoihin perheeni kanssa ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matkalla pysähdyimme muutamia kertoja muun muassa syömisen merkeissä.

Lentokentällä otimme vielä muutamia yhteiskuvia, jonka jälkeen siirryin turvatarkastuksien läpi oikean portin viereen odottelemaan koneen lähtöä. Eroamisen hetki oli miulle ja kuulemani mukaan myös perheelleni aika rankka kokemus, eikä itkusta meinannut tulla loppua.

Ennen lähtöä miulta kyseltiin, että jännittääkö miuta. Suurimman osan ajasta vastaus oli kuitenkin tämä: "Ei jännitä oikee mikään muu kuin Pariisin lentokenttä." Ja syystä. Olin selaillut läpi niin monia pohjapiirrustuksia Charles De Gaullen kentästä, mutta en vain pystynyt hahmottamaan kokonaisuutta. Chilen suurlähetystöstä miulle sanottiin: "There's no way you're gonna make it. You need to change the flight immediately!" Olin yksin ja miulla oli tosiaan 55 minuutin vaihtoaika olettaen, ettei Helsinki-Pariisi kone ole myöhässä.

Helsinki-Pariisi lennolla yritin kysellä henkilökunnalta, mikäli he voisivat jollain tapaa auttaa tai nopeuttaa jatkolentoprosessiani, mutta mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Lentoemäntä totesi myös lennon olevan "vähän myöhässä heittoisan lentosään takia" ja että "sitten matkustajat siirretään bussilla terminaaliin, jossa kestää". Vääriä ohjeitakin ehdittiin jo antaa, kunnes onneksi edessäni istuva nainen totesi tuntevansa kentän. Näinpä hän kertoi miulle ohjeita ja vinkkejä, hieman omaa elämäntarinaansa ja soitti vielä lennon jälkeen lentokentällä töissä olleelle miehelleen ja varmisti, että mie varmasti ehtisin jatkolennolle ja järkevin tapa siirtymisessä olisi kävely. Keskustelu valoi miuhun vähän enemmän uskoa, vaikka kello näytti jo miljoonaa. Helsinki-Pariisi kone oli siis jotakuinkin reippaat 30 minuuttia myöhässä, mikä tarkoitti sitä, että miulla oli 25 minuuttia aikaa jäljellä. Vihdoin päästyämme terminaaliin 2D lähdin heti seikkailemaan kohti terminaalia 2E ja porttia K37. Kerran yritin kysyä apua info-pisteestä, mutten kuitenkaan ymmärtänyt mitä miulle vastattiin, joten päätin vain selvitä perille omatoimisesti kylttejä ja opasteita seuraten.

15 minuutin kuluttua olin selvinnyt turvatarkastuksien läpi oikealle lähtöportille. Samalla huomasin muita portilla odottavia Rotaryn vaihto-oppilaita ja ennen kuin ehdin itse tehdä mitään, muutamat heistä tulivat pyytämään miut heti heidän luokseen. 

Jono lähtöportilla oli todella pitkä ja kuulemani mukaan lento oli myos "ylibuukattu". Lopulta lento lähti noin 25 minuuttia myöhässä ja mie pystyin vihdoin huokaisemaan ja miettimään, että oikeasti selvisin siitä. Siinä vaiheessa iski aikamoinen voittajafiilis!

Lento Pariisista Santiagoon tuntui loputtomalta. Lensimme yön pimeydessä reilut 14 tuntia ja päästyämme jotakuinkin Chilen lähistolle, alkoi aurinko vihdoin nousta valaisten Andien lumisia huippuja. Näky oli ihan uskomattoman kaunis, suorastaan henkeäsalpaava. Lentomatkan ajan istuin AFS:n vaihtarin vieressä, joten ainakin juttuseuraa riitti! Lennon aikana en nukkunut lähestulkoon ollenkaan. Jostain syystä en vain osaa nukkua istuma-asennossa.

Santiagon lentokentällä kävimme läpi passintarkastukset, metsästimme matkalaukkuja ja sen jälkeen odottelimme noin 6 tuntia Concepcióniin lähtevää lentoa. Kaikki miun matkatavarat selvisi perille asti ehjinä ja olin tosi iloinen siitä! Ylipainoa miulla oli 4 kiloa, mutta lisämaksuja niistä ei miun onneksi otettu. Toiselta vaihto-oppilaalta kyllä perittiin maksu reilusta yhdestä kilosta. Miulla siis sattui kaymään hyvä tuuri.

Lento Santiagosta Concepcioniin kesti reilun tunnin. Meitä vastassa Concepciónissa olivat paikalliset Rotaryt. Kentällä otimme ensimmäisiä yhteiskuvia koko vaihtariporukan kanssa. Concepciónista jatkoimme bussilla Salto Del Lajaan, jossa vietimme ensimmäisen viikonloppumme Chilessä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

KÄYNTIKORTIT

"Mihin käyntikortteja tarvitaan? Kenelle niitä annetaan? Ootko sä ite tehny tän? Paljonko noi maksaa? Mistä sä tilasit? Miten sä suunnittelit noi? Miten paljon sä tilasit?" Monet, oikeasti tosi monet ovat kyselleet käyntikorteista ja siitä, miksi niitä käytetään. Tässäpä siis vähän vastauksia teidän kysymyksiin!

Aloitin käyntikorttien suunnittelun kesäkuun loppupuolella. Käytin suunnitteluun ja sommitteluun reilun kuukauden, kunnes vihdoin sain tilattua kortit. 

Ensimmäinen erä oli epäonnistunut hieman liian tumman kuvan ja huonomman paperin yhdistelmän takia. Kortti näytti sotkuiselta ja epäselvältä - olin todella pettynyt. Olin odottanut käyntikortteja kauan ja tiesin, ettei aika riittäisi uusien tilaamiseen. Lopulta päätin kuitenkin lähettää Vistaprintille sähköpostia asiasta, vaikka tiesin, ettei siitä enää olisi hyötyä, sillä aikaa lähtöön oli reilut 4 päivää. Ajattelin, että saavatpahan ainakin tietää, etten ole tyytyväinen tuotteeseen. Seuraavana arkipäivänä sain vastauksen sähköpostiini. Viestissä pahoiteltiin kovasti sitä, etteivät kortit vastanneet odotuksiani ja lisäksi siinä kerrottiin mahdolliset syyt kuvan liialliseen tummumiseen. Lopuksi viestissä luki näin:

"Voimme laittaa sinulle tulemaan uudet kortit ilman lisäkustannuksia. Olisiko sinulla jotain muuta kuvatiedostoa, mikä olisi hiukan vaaleampi sekä tarkempi? Voimme laittaa uudet kortit tulemaan Deluxe-kiiltävällä paperilla, jolloin kuvan värit tulevat paremmin esille, eikä kuva tummene niin paljon painovaiheen jälkeen."

Luettuani viestin aloin välittömästi muokkaamaan alkuperäisestä kuvasta vaaleampaa. Lisäsin kuvan ohjeiden mukaisesti Vistaprintin sivulle ja lähetin vastauksen saamaani sähköpostiin ja kerroin, että olin nyt lisännyt käytettäväksi uuden kuvan.

Olin syömässä, kun miulle soitettiin jostain oudosta numerosta. Äidin kehotuksen myötä vastasin ja miulle toivoitettiin hyvää päivää Vistaprintiltä! Asiakaspalvelija kiitti pikaisesta vastauksestani ja kertoi lisäämäni kuvan olevan "paljon parempi". Hän kertoi ystävällisesti, ettei voi olla varma siitä, että kortit varmasti ehtisivät saapua ennen lähtöäni. Miulla oli mahdollisuutena päättää joko tilata uudet kortit ilmaiseksi tai saada rahat takasin edellisestä erästä. Koska olin todella pettynyt ensimmäisen erän kortteihin, päätin kokeilla, mikäli uudet kortit ehtisivät saapua ennen lähtöäni. Kiitin asiakaspalvelijaa tuhannesti hänen ystävällisyydestään ja lopetin puhelun. 

En varmaan koskaan ennen ole saanut yhtä hyvää asiakaspalvelua! Olin positiivisesti yllättynyt ja äärimmäisen iloinen. Uusi käyntikorttierä saapui 4.8 aika tarkalleen 2 tuntia ennen lähtöämme Helsinki-Vantaalle.

Ensimmäisen käyntikorttierä

• Tilauspäivä 21.7 
• Toimitusnopeutena economy
• Arvioitu saapuminen: 4.8
• 250 kappaletta
• Mattana
• Värillisellä kääntöpuolella
• Hintaan 31,38€

Lähetys saapui 26.7

Toinen käyntikorttierä

• Tilauspäivä 1.8
• Toimitusnopeutena pika
• Arvioitu saapuminen: 4.8
• 250 kappaletta
• Deluxe-kiiltävä
• Värillisellä kääntöpuolella
• Hintaan 0€

Lähetys saapui 4.8

vasemmalla osa ensimmäisestä käyntikorttierästä - oikealla osa toisesta käyntikorttierästä

Kiitos Vistaprintille!

Mihin käyntikortteja tarvitaan?

• Nimien muistaminen. Meitä piirin 4355 vaihtareita taitaa olla yhteensä yli 40. On siis helpompi etsiä tietyn henkilön käyntikortti kuin kysyä nimeä tuhat ja yksi kertaa. Hermothan siinä menee itse kullakin, ja kun kavereitakin oli tarkoitus saada. 
• Yhteydenpito. Käyntikorteista näet tarpeelliset yhteystiedot, jolloin yhteydenpito voi oleellisesti olla hieman helpompaa.
• "Onko siulla Snapchattia? Entä Instagramia? Mikä siun käyttäjänimi on?" Tässäkin vaiheessa on vaan niin helppoa tökkäistä käyntikortti käteen ja sanoa: "on".
• Muistot. Tätä ei ehkä tarvitse selitellä sen enempää.
• Nimen kirjoittaminen. Miun nimi on osoittautunut täällä tosi vaikeaksi! Kun virkailijan, opettajan tai vaikkapa host-veljesi on kirjoitettava etu- ja sukunimesi johonkin on paljon helpompaa vetäistä käyntikortti esiin ja vain näyttää kuinka nimi kirjoitetaan. Alla esimerkki tilanteesta, jolloin en sitä tehnyt..

close enough

PINSSIT

Edustusvaatetuksen ja käyntikorttien tavoin myös pinssit ovat niin sanotusti Rotaryn vaihto-oppilaiden oma käytäntö. Halusin tehdä postauksen myös tästä aiheesta, sillä ainakin miusta oli ihanaa katsella muiden vaihtareiden tekemiä pinssejä ja saada niistä myös hieman ideoita omaan käyttöön. Kaikki pinssit ovat omatekoisia lukuunottamatta "Rotaryn ökypinssejä", joita mukana on yhteensä 15 kappaletta.

Kaikenkaikkiaan pinssejä valmistui luultavasti noin 270, mutta epäonnistuneiden yksilöiden jäätyä kotiin mukaan lähti tasan 250 kappaletta.

Vaihtovuoden loppupuolella teen vielä postauksen jäljelle jääneiden käyntikorttien sekä pinssien määrästä, sillä sitä monet vaihtarit ovat mietiskelleet niin ennen kuin jälkeenkin tilaus- ja valmistusvaiheen.

Monet ovat pitäneet tekemistäni rusettipinsseistä, joten laitan alle vielä teko-ohjeen, jos joku joskus on vaikka kiinnostunut niitä tekemään. Toivottavasti ohjeista saa jotenkuten selvää!

1. Leikkaa valkoisesta ja sinisestä nauhasta samanpituset pätkät. (esimerkiksi 10 cm)
2. Liimaa kuumaliimalla ohuempi sininen nauha valkoisen päälle.
3. Liimaa nauhojen päät kuumaliimalla yhteen niin, että ne muodostavat ympyrän ⭕.
4. Rypistä ympyrän sauman vastapäätä olevasta kohdasta rusetti kiinni ja liimaa kuumaliimalla. (Vaihe 4 ei ole välttämätön, joten halutessasi voit skipata sen.)
5. Leikkaa pieni pala sinistä nauhaa. (n. 2-3 cm)
6. Liimaa sinisen nauhan toinen pää rusetin taakse sauman kohdalle.
7. Kiepauta sininen nauha rusetin ympäri sen rypistys- ja saumakohdan kohdalta.
8. Liimaa sinisen nauhan toinen pää kiinni rusetin taakse sen kierrettyä rusetin keskusosan.
9. Siisti rusetti muun muassa ylimääräisistä hapsuista ja liimajäljistä.
10. Ihaile aikaansaannostasi ja kauhistele ajankulkua.

Kiinnitykset rusetteihin hoituu esimerkiksi hakaneulalla! 

Suuret kiitokset vielä kaikille pinssien teossa auttaneille!

ROTARY EDUSTUSVAATETUS

Rotaryn vaihto-oppilaiden on vuosivaihtoon lähtiessään hankittava vaihtotakki eli Rotary-bleiseri. Tätä bleiseriä vaihto-oppilaat käyttävät esimerkiksi Rotary klubien kokouksissa ja muissa tärkeissä Rotary-tapahtumissa. Bleiseriin on vaihtovuoden aikana tarkoitus kerätä pinssejä vaihtamalla niitä muiden vaihtareiden kanssa ja vuoden aikana bleiseristä muodostuukin joulukuusen tapainen kapistus.

30. kesäkuuta äiti kiikutti miulle postissa tulleen ilmoituksen siitä, että miun bleiseri odotti noutajaansa lähimmällä R-kioskilla. Takki toimitettiin postiennakolla ja hinnaksi muodostui 190€. Korkea hinta kirpaisi aluksi jonkin verran, mutta saatuani bleiserin ulos paketista, en välittänyt hinnasta enää laisinkaan. Rakastuin bleiseriin välittömästi. Innoissani juoksin heti pihalle kameran kanssa ottamaan muutamia kuvia, joista yhden painatin myös käyntikortteihini.

SIJAINTITIEDOT

Heräsin 23.4.2016 Triestessä, Italiassa. Viikkovaihtoni viimeinen päivä alkoi kuitenkin erittäin odottomattomalla tavalla. Avatessani puhelimen näppäinlukkoa, huomasin yläkulmassa ilmoituksen saapuneesta sähköpostista. Aluksi luulin sähköpostin olevan mainos, mutta kun huomasin viestin otsikon "Tervetuloa Chile", en meinannut saada henkeä. Aloin itkemään onnesta, eikä sanoja meinannut löytyä millään kielellä. En ehtinyt edes lukemaan koko viestiä, kun olin jo soittanut äidilleni.

Viestistä ilmeni, että tulen viettämään vuoteni Villa Alegre nimisessä pikkukaupungissa ja koulua tulen käymään Linaresissa. Asukkaita Villa Alegressa on noin 15000 ja Linaresissa 121000. Matkaa Villa Alegresta Linaresiin on reilut 25 kilometriä ja esimerkiksi koulumatkat tulen kulkemaan bussilla.

Chile on jaettu yhteensä 15 alueeseen, joista mie oon menossa Mauleen:

Host-perheeseeni kuuluu äiti 48, isä 52, sisko 14 ja veli 17. Perheellä on myös saksanpaimenkoira, josta koiraihmisenä olin äärimmäisen iloinen!

Host-veljeni on lähdössä vaihtoon USA:han 25.8, joten ehdimme asua saman katon alla lähes kolme viikkoa! Sovimme, että puhun englantia veljeni kanssa, jotta hän saisi hieman harjoitusta ennen lähtöään. Muun perheen kesken puhun pääasiassa vain espanjaa.

Näin loppuun vielä pahoittelut kuvien vähäisyydestä. Postauksista alkaa varmasti tulla kuvapainotteisempia niiden muuttuessa enemmän kuulumisiksi näiden "asiapostausten" sijaan!

MAATOIVEET

Rotaryn vaihto-oppilaiden on hakuvaiheessa valittava neljä maavaihtoehtoa, joista jokaiseen oppilas sitoutuu lähtemään. Maavaihtoehdoista vähintään kahden on oltava ei-englanninkielisiä. Sananmukaisesti maatoiveet ovat toiveita, joita Rotaryt pyrkivät parhaansa mukaan huomioimaan ja toteuttamaan. Tästä syystä onkin muistettava, ettei hakija välttämättä pääse ensimmäiseen maatoiveeseensa.

Omalla kohdallani maatoiveiden miettimiseen meni vuosia. Ensimmäisinä mielen päällä olivat tietysti Yhdysvallat ja Australia, sillä suurin osa vaihtareista suuntaa näihin maihin. Kesti pitkään ennen kuin ymmärsin selata läpi myös muita mahdollisia maavaihtoehtoja ja ajatella tarkemmin sitä, mitä itse halusin.

Tutustuttuani lähestulkoon jokaiseen mahdolliseen kohdemaahan alkoi minulle vähitellen muodostua mielikuva siitä, mitä todella halusin. Halusin kokea jotain uutta ja erilaista: oppia täysin uuden kielen, kulttuurin ja nähdä jotakin sellaista, mistä olen aiemmin pystynyt vain unelmoimaan.

Lopulta miun maatoivelista näytti seuraavalta:

1. CHILE

2. ECUADOR

3. ARGENTIINA

4. PERU

Tuleville vaihto-oppilaille ja vaihto-opiskelijoille:

On tärkeää löytää juuri sinua kiinnostava kohdemaa ja kulttuuri. Siksi maatoiveiden miettimiseen pitää ja kannattaa käyttää aikaa.

Tärkein vinkki maatoiveita miettiessä on antaa jokaiselle maalle mahdollisuus ja unohtaa stereotypiat. Voit yllättyä!

Alla olevien kohtien avulla voit selvittää toiveitasi kohdemaahan liittyen:

• Kieli. Haluaisitko oppia vuoden aikana kokonaan uuden kielen vai haluaisitko kenties vahvistaa nykyistä kielitaitoasi? Olen kuullut monien sanovan: "En uskaltaisi lähteä maahan, jossa puhutaan kieltä X, koska en osaa sitä." Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuhannet muutkin vaihtarit ovat pärjänneet ja oppineet, joten mikset sinäkin?
• Kulttuuri. Haluaisitko ennemmin kokea jotain uutta ja erilaista vai tuttua ja turvallista? 
• Ilmasto. Useimmat Suomesta lähtevät vaihto-oppilaat haaveilevat ymmärrettävästi lämpimistä maista Suomen kylmyyden vastapainoksi. Ethän kuitenkaan hylkää mahdollisia maavaihtoehtoja esimerkiksi lämpötilojen perusteella heti kättelyssä!
• Luonto. Haluaisitko vuotesi aikana päästä näkemään jäätikköä, aavikkoa, sademetsää, lehtimetsää, havumetsää, tundraa, aroa, savannia..?
• Hinta. Yleisesti ottaen lentomatkojen pidentyessä myös kustannukset kasvavat. Ainakin Rotaryn  kautta vaihtovuosi Euroopassa voi tulla huomattavan paljon halvemmaksi verrattaessa  muilla mantereilla vietettyihin vuosiin. 
• Ikärajat. Ikärajalla tarkoitetaan vaihto-oppilaan ikää vaihtovuoden alkaessa. Pääsääntöisesti vaihto-oppilaaksi hakiessa on hakijan oltava iältään noin 15–18-vuotias. Ikärajat vaihtelevat kuitenkin järjestöittäin ja maittain. Esimerkiksi mie en ois ikärajojen takia päässyt Chileen minkään toisen järjestön, kun Rotaryn kautta. 

Muita huomioon otettavia asioita voisi olla esimerkiksi maan koko, turvallisuus, harrastusmahdollisuudet, hyöty tulevaisuudessa, etäisyys Suomesta jne..

Jos vastaan tulee tilanne, jossa sinun täytyy päättää useiden vaihtoehtoisten maiden joukosta maa, johon eniten haluaisit, muttet osaa päättää, kokeile plusmiinus -listaa. Listaa ylös jokaisen maaehdokkaan plussat ja miinukset. Voit kehittää listallesi myös pisteytystavan, jonka avulla näet, mikä maa kerää eniten pisteitä. Tämä keino auttoi miutakin maatoiveiden järjestelyssä!

Rotaryn kohdemaat, arvioidut kustannukset ja ikärajat löydät täältä. 

HAKUPROSESSI

Päätin aloittaa vaihtovuoteen liityvät postaukset sieltä, mistä vaihtovuosi varsinaisesti teoriassakin alkaa. Luvassa on siis postaus Rotaryn hakuprosessista. Rotaryn nuorisovaihtosivuille pääset klikkaamalla tästä. Postaus on suunnattu erityisesti tuleville vaihto-oppilaille, mutta myös muille asiasta kiinnostuneille on luvassa kattava tietopaketti!

1. Ensimmäisenä kohtana hakuprosessissa on ehdottomasti tarkkaan harkitseminen. Oletko varmasti valmis lähtemään? Vaihto-oppilasvuosi ei ole loma.
2. Jos läpäiset kohdan yksi, on sinun tiedusteltava oman paikkakuntansi Rotary-klubeilta, mikäli klubit/klubi ovat lähettämässä uusia vaihto-oppilaita maailmalle. Oikeiden yhteystietojen löytäminen saattaa viedä aikaa, sillä sitä ei kovin helpoksi tehtäväksi kaikkien kohdalla ole tehty. Yhteystietojen metsästäminen kannattaa aloittaa nuorisovaihdon sivuilla "Ota yhteyttä" -kohdasta.
3. Mikäli klubi/klubit vastaavat myöntävästi, on aika lähettää vapaamuotoinen hakemus. Aivan, vapaamuotoinen. Koska hakemukseen ei ole valmista pohjaa, kannattaa sen suunnitteluun käyttää aikaa. Hakemukseen kannattaa todella panostaa, sillä onhan kyseessä vaihto-oppilaaksi hyväksytyksi tuleminen. Hakemus on lähetettävä klubin nuorisovaihtoasiamiehelle syyskuun loppuun mennessä.
4. Hakemukset käsiteltyään klubi/klubit pyytävät kaikki ehdokkaansa haastatteluun, jonka perusteella klubi valitsee oppilaat, joita sitten esittää vaihto-ohjelmaan. 
5. Lopullisen valinnan lähtevistä vaihto-oppilaista tekee piirin nuorisovaihtokomitea, joka yleensä vielä kertaalleen haastattelee klubien ehdottamat oppilaat.
6. Haastatteluiden jälkeen on aika huokaista. Onnitteluni tähän asti selvinneille - ei se itsestäänselvyys ole! Hakijoita yhden klubin kautta voi olla useita, jopa kymmeniä.
7. Kun sinut on hyväksytty vaihto-ohjelmaan, on maksettava järjestelymaksu 400€, joka nimensä mukaisesti käytetään vaihtovuoden järjestelyiden aiheuttamiin kustannuksiin.
8. On aika täyttää vuosivaihton sitoumuskaavake. Kaavakkeessa kysytään neljä maatoivetta, joista jokaiseen sitoudut lähtemään. Maatoiveista vähintään kahden on oltava ei-englanninkielisiä maita. Maatoiveita valitessa on otettava huomioon myös ikärajat. Joihinkin maihin ei oteta "yli-ikäisiä" oppilaita, joten kannattaa olla tarkkana! Ikärajat sekä kohdemaat löydät täältä. Kun kaavake on täytetty, se toimitetaan piirin nuorisovaihdon puheenjohtajalle marraskuun loppuun mennessä. Kaavakkeen mukana toimitetaan myös kuitti maksetusta järjestelymaksusta. Kaavakkeen toimittamisesta piiriin huolehtii yleensä klubin nuorisovaihtoasiamies. 
9. Tästä alkaa se mielenkiintoisin osa, nimittäin varsinaisten hakulomakkeiden täyttäminen. Hakupaketti koostuu Web-hakemuksesta ja varsinaisesta hakupaketista. Web-hakemuksessa kysytään käytännössä perustiedot, joiden seassa muun muassa passitietoja. Mikäli passisi on menossa vanhaksi vaihtovuoden aikana, on sinun hankittava uusi. Web-hakemukseen täytyy kirjata uuden passin tiedot. Web-hakemukseen on myös liitettävä valokuvat vanhemmista, itse hakijasta sekä niin sanotusta hätähenkilöstä, johon hätätapauksessa on mahdollista ottaa yhteyttä mikäli oppilaan vanhempiin ei yhteyttä saada. Web-hakemuksen täytettyään on mahdollisuus ladata varsinainen 16 sivuinen hakupaketti. Lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit here we come! Muista kysyä klubiltasi kuinka moneen kertaan paperit on täytettävä. Itse täytätin hakupaketit neljään kertaan, kun taas Rye:n nettisivuilla pyydetään kolmea hakupakettia. Muutamat vaihto-oppilaat olivat tänäkin vuonna täyttäneet paperit kahteen kertaan. Aina kannattaa kysyä ja varmistaa.
10. Kun hakupaketit on vihdoin täytetty, toimitetaan ne alkuperäisin allekirjoituksin lähettävän klubin nuorisovaihtoasiamiehelle, joka lähettää paperit eteenpäin 31. joulukuuta mennessä.
11. Tammikuussa on luvassa odottelua sillä välin, kun kohdemaan kirjeenvaihtaja sijoittaa oppilaita kohdemaihinsa. Kirjeenvaihtaja on yhteydessä oppilaaseen asioiden edetessä.
12. Kevään edetessä tietoja tippuu hiljalleen; oppilaat saavat tietää kohdemaansa, piirinsä, tarkemman sijainnin ja lopulta ensimmäisen isäntäperheensä. Yleensä isäntäperhe ehtii ottaa yhteyttä oppilaaseen ennen papereiden saapumista kohdemaasta.
13. Keväällä lähteville oppilaille järjestetään myös kolutustilaisuuksia, joita mielestäni paremmin kuvaa sana valmennustilaisuus. Tilaisuuksissa käydään läpi vaihtovuoteen liittyviä tärkeitä asioita. Tilaisuudet ovat pakollisia kaikille lähtijöille.
14. Kevään tai kesän aikana on hyvä käydä myös lähettävän klubin viikkokokouksessa esittäytymässä. Tätä ei kuitenkaan kannata stressata!

Mikäli tarvitset apua hakuprosessiin tai johonkin muuhun vaihtoasiaan liittyen, ota rohkeasti yhteyttä!

ABOUT ME

Moikka!

Oon Venla, 17-vuotias tyttö Lappeenrannasta. Reilu kuukausi sitten sain päätökseen lukion ensimmäisen luokan, mutta muiden luokkalaisteni sijaan jään ekaluokkalaiseksi vähän pidemmäksi aikaa. Oon lähdössä vaihto-oppilaaksi ja 28 päivän päästä miun ainakin pitäisi olla jossakin tuolla yläilmoissa määränpäänä Chile, ellen oo jo sattunut myöhästymään lennolta.

Miun piti pystyttää tää blogi jo viime syksynä, mutta koska ajattelin miettiä tälle nimeä reippaasti yli puoli vuotta, pystytystalkoot hieman viivästyivät. Tästä syystä ehdin jo hetken jos toisenkin ajatella, ettei miusta ole blogin pitäjäksi, kun nimenkin miettimiseen meni laittoman kauan. Annoin blogille kuitenkin vielä mahdollisuuden ja tässä sitä nyt ollaan, vihdoin. 

Ajattelin jättää itse vaihtovuoteen liittyvät asiat tuleviin postauksiin ja aloittaa kertomalla vähän tarkemmin itsestäni. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, laitan kuvien muodossa alle muutamia juttuja joista pidän ja päinvastoin.

Lempparijuttuja:

Kesäkesäkesäkesä. Aurinko paistaa ja on lämmintä, mikä voisikaan olla sen parempaa? On mahdollisuus nukkua kellon ympäri, nähdä kavereita ja viettää vaikka koko päivä rannalla. Tai siis ainakin silloin, kun ei ole töitä. On mahdollisuus ottaa rennosti ja hymyillä. Rakastan.

Rakastan matkustamista, uusiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustumista sekä uusien kielien ja tapojen opettelemista.

Rakastan sitä, miltä taivas näyttää yöaikaan. Rakastan tähtiä ja niitä harvoin täällä päin esiintyviä revontulia. Mainittakoon myös, että rakastan ihania maisemia ja luultavasti sen takia oonkin aina se porukan viimeisin henkilö, jota muut joutuvat odottamaan, kun juoksentelen ympäriinsä kamera kädessä yrittäen ikuistaa joka ikisen puunlehden ja pilvenhattaran.

Tästä tullaankin valokuvaamiseen. Pidän valokuvaamisesta todella paljon, vaikken siinä kovin hyvä olekaan. Kuvaamisesta aloin pitämään enemmän vasta kuluneen vuoden aikana, joten taidot eivät ole vielä kovinkaan huikeiksi ehtineet kohota, mutta haittaakos tuo.

Perhe ja ystävät. Tärkeimmät kaikista! ❤

Kuuntelen musiikkia käytännössä niin usein kuin mahdollista. Olen myös soittanut pianoa yhteensä noin 9 vuotta ja laulamisesta pidän paljon niin kavereiden kanssa kuin itseksenikin. Chilessä ajattelin koulun ohella aloittaa kuoron ja lisäksi harkinnassa on myös ukulelen soiton aloittaminen!

Ei niin lempparijuttuja:

Miulle talvi merkitsee pimeyden täyteisiä "päiviä", jatkuvaa väsymystä ja palelemista. Miulla on muutenkin lähestulkoon aina kylmä ja talvi vaan pahentaa asiaa ah niin ihanilla pakkasilla. Sillä aikaa, kun muut on nauttimassa lumisista laskettelurinteistä ja luistelukentistä, mie lähinnä liimaudun takan kylkeen ja asun illat saunassa.

*kuvittele tähän kuva käärmeestä*

Totta puhuen oon kunnon käärmefoobikko ja jo pelkästään käärmeen näkeminen telkkarista sai miut viimeeksi itkemään ihan hysteerisesti. Pelkkä sanakin tietokoneen näytöllä saa aikaan kylmät väreet. Kuva puuttuu sattuneesta syystä.



Tervetuloa mukaan seurailemaan miun vaihtarielämää Chilessä!