Ensinnäkin oon tosi pahoillani siitä, että miun blogi tulee hieman aikataulusta jäljessä. Miulla oli kuitenkin joku pakkomielle kirjoittaa edustusvaatetuksesta, pinsseistä ja käyntikorteista ennen kuin käyn kertomaan kuulumisia. Tämän tekstin oon kirjoittanut Santiago-Concepción lennolla, joten näillä mennään!
En edes tiedä mistä aloittaisin. Tällä hetkellä istun Concepcióniin menevässä lentokoneessa ja olo on tosi uupunut ja äärettömän väsynyt.
Torstaina 4.8 lähdimme puolenpäivän aikoihin perheeni kanssa ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matkalla pysähdyimme muutamia kertoja muun muassa syömisen merkeissä.
Lentokentällä otimme vielä muutamia yhteiskuvia, jonka jälkeen siirryin turvatarkastuksien läpi oikean portin viereen odottelemaan koneen lähtöä. Eroamisen hetki oli miulle ja kuulemani mukaan myös perheelleni aika rankka kokemus, eikä itkusta meinannut tulla loppua.
Ennen lähtöä miulta kyseltiin, että jännittääkö miuta. Suurimman osan ajasta vastaus oli kuitenkin tämä: "Ei jännitä oikee mikään muu kuin Pariisin lentokenttä." Ja syystä. Olin selaillut läpi niin monia pohjapiirrustuksia Charles De Gaullen kentästä, mutta en vain pystynyt hahmottamaan kokonaisuutta. Chilen suurlähetystöstä miulle sanottiin: "There's no way you're gonna make it. You need to change the flight immediately!" Olin yksin ja miulla oli tosiaan 55 minuutin vaihtoaika olettaen, ettei Helsinki-Pariisi kone ole myöhässä.
Helsinki-Pariisi lennolla yritin kysellä henkilökunnalta, mikäli he voisivat jollain tapaa auttaa tai nopeuttaa jatkolentoprosessiani, mutta mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Lentoemäntä totesi myös lennon olevan "vähän myöhässä heittoisan lentosään takia" ja että "sitten matkustajat siirretään bussilla terminaaliin, jossa kestää". Vääriä ohjeitakin ehdittiin jo antaa, kunnes onneksi edessäni istuva nainen totesi tuntevansa kentän. Näinpä hän kertoi miulle ohjeita ja vinkkejä, hieman omaa elämäntarinaansa ja soitti vielä lennon jälkeen lentokentällä töissä olleelle miehelleen ja varmisti, että mie varmasti ehtisin jatkolennolle ja järkevin tapa siirtymisessä olisi kävely. Keskustelu valoi miuhun vähän enemmän uskoa, vaikka kello näytti jo miljoonaa. Helsinki-Pariisi kone oli siis jotakuinkin reippaat 30 minuuttia myöhässä, mikä tarkoitti sitä, että miulla oli 25 minuuttia aikaa jäljellä. Vihdoin päästyämme terminaaliin 2D lähdin heti seikkailemaan kohti terminaalia 2E ja porttia K37. Kerran yritin kysyä apua info-pisteestä, mutten kuitenkaan ymmärtänyt mitä miulle vastattiin, joten päätin vain selvitä perille omatoimisesti kylttejä ja opasteita seuraten.
15 minuutin kuluttua olin selvinnyt turvatarkastuksien läpi oikealle lähtöportille. Samalla huomasin muita portilla odottavia Rotaryn vaihto-oppilaita ja ennen kuin ehdin itse tehdä mitään, muutamat heistä tulivat pyytämään miut heti heidän luokseen.
Jono lähtöportilla oli todella pitkä ja kuulemani mukaan lento oli myos "ylibuukattu". Lopulta lento lähti noin 25 minuuttia myöhässä ja mie pystyin vihdoin huokaisemaan ja miettimään, että oikeasti selvisin siitä. Siinä vaiheessa iski aikamoinen voittajafiilis!
Lento Pariisista Santiagoon tuntui loputtomalta. Lensimme yön pimeydessä reilut 14 tuntia ja päästyämme jotakuinkin Chilen lähistolle, alkoi aurinko vihdoin nousta valaisten Andien lumisia huippuja. Näky oli ihan uskomattoman kaunis, suorastaan henkeäsalpaava. Lentomatkan ajan istuin AFS:n vaihtarin vieressä, joten ainakin juttuseuraa riitti! Lennon aikana en nukkunut lähestulkoon ollenkaan. Jostain syystä en vain osaa nukkua istuma-asennossa.
Santiagon lentokentällä kävimme läpi passintarkastukset, metsästimme matkalaukkuja ja sen jälkeen odottelimme noin 6 tuntia Concepcióniin lähtevää lentoa. Kaikki miun matkatavarat selvisi perille asti ehjinä ja olin tosi iloinen siitä! Ylipainoa miulla oli 4 kiloa, mutta lisämaksuja niistä ei miun onneksi otettu. Toiselta vaihto-oppilaalta kyllä perittiin maksu reilusta yhdestä kilosta. Miulla siis sattui kaymään hyvä tuuri.
Lento Santiagosta Concepcioniin kesti reilun tunnin. Meitä vastassa Concepciónissa olivat paikalliset Rotaryt. Kentällä otimme ensimmäisiä yhteiskuvia koko vaihtariporukan kanssa. Concepciónista jatkoimme bussilla Salto Del Lajaan, jossa vietimme ensimmäisen viikonloppumme Chilessä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti